KIIREETÖNTÄ NAUTISKELUA SAARISTON RENGASTIELLÄ

Parasta pyörämatkailussa on tunne, että on koko ajan perillä. Jokainen hetki, poljettu kilometri ja pysähdys ovat osa matkan antia. Varsinaista kohdetta ei edes ole. Matkan tarkoitus on vain oleminen. Oman olemassaolonsa aistimiseen ja pohdintaan hidas ja viipyilevä pyöräily on mitä suositeltavin työkalu.


Teksti ja kuvat: Martti Tulenheimo

Alkuperäinen juttu julkaistu Poljin 2/2021

”Hei hei, täällä taas! Kuusi päivää Saariston Rengastietä edessä. Aamubussilla Kampista Kupittaalle, lounasta Turun jokirannassa, ja 50 kilometriä pyörällä tavarat mukana Nauvoon. Tämä on sekä hauskin että edullisin tapa päästä paratiisisaarille. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Vaikea keksiä palkitsevampaa tapaa lomailla.”

Näin päivitin Instagramissa 29. heinäkuuta 2014. Rypsipellot kukkivat kultaisina, aurinko paistoi ja meri kimmelsi ympärillämme. Olimme tien päällä tulevan vaimoni Päivin kanssa, edessämme siihen asti paras yhteinen seikkailumme.


Päivi oli pyörämatkailemassa ensi kertaa, minä tunsin reitit ja aktiivilomailin Turun saaristossa jo kuin konkari. Olin löytänyt pyörämatkailun mahtavuuden edellisenä kesänä ja kiertänyt samaisen rengasreitin viidessä päivässä kaveriporukalla. Myöhemmin palasin ja kiersin saman reitin toiseenkin suuntaan. Tällä kertaa poljimme Turusta Paraisten kautta Iniöön ja sieltä takaisin tulosuuntaan kiertämättä Naantalin kautta.


Alkuperäisellä ensimmäisellä kerrallani tempaisimme reissuun ex tempore vailla sen selkeämpää suunnitelmaa kuin polttava tunne rinnassa, että saaristoon on päästävä. Lähdimme liikkeelle idean keksimistä seuranneena aamuna. Pakkasimme pyörät bussin kyytiin ja kiidimme viiden euron hintaisella äkkilähdöllä Helsingistä Turkuun. Tarkempi reittisuunnitelma hahmottui vasta matkan varrella. Turussa ensietappimme oli retkeilykauppa, jonne suuntasimme ostamaan satulalaukut, makuupussin ja muuta tarpeellista. Teltan ja retkikeittimen olin tuonut mukanani. Paria tuntia myöhemmin olimme liikkeellä kohti Nauvoa.


Sää oli ollut juhannukseen asti viileä ja ennuste manasi sen yhä jatkuvan pilvisenä. Saaristoon luvattu auringonpaiste, merimaisemat ja ajatus renkaan muotoisesta avoimesta tiestä vetivät puoleensa kuin magneetti. Ilman aiempaa kokemusta useampien päivien pyöräretkistä, seikkailu suorastaan velvoitti.



Antaa mennä vain – vai yksityiskohtaisesti suunnitellen?


”Päivä 2. Suomen kesä palkitsi ruhtinaallisesti. Pyörällä Pikku-Nauvolta Ison-Nauvon vierassatamaan hengailemaan Otso Kivekkään veneelle, josta pitkän lounaan jälkeen kivaa hiekkatietä pitkin Korppoon kautta upeista maisemista nautiskellen Houtskariin lillumaan 25-asteiseen mereen.” – Matkapäiväkirjani 30. heinäkuuta 2014.

Ensimmäisen ja matkapäiväkirjaani tallentamani saaristokierroksen välissä olin ehtinyt hankkia pyörämatkailusta kokemusta muutaman reissun verran. Tiesin jo, miten taival kannattaa suunnitella ja mihin lauttavuoroihin on ehdittävä, jos mielii ehtiä suunnitelman mukaisesti eteenpäin. Tiesin myös, että priimaa pyörämatkailussa on silti, kun antaa vain mennä ja luottaa tunteeseen. Jos sattuu myöhästymään illan viimeisestä kyydistä, lauttoja tulee aina seuraavanakin päivänä. Ehkä. Se juuri tekee pyörämatkailusta saaristossa pienen seikkailun.


Jos aikaa riittää, pyörämatkalle kannattaa varata myös kiireettömiä välipäiviä. Varsinkin jos on teltta mukana, voi liikkua varsin joustavasti tilanteen mukaan. Telttailu ei ole kuitenkaan mikään edellytys pyörämatkailulle. Sisämajapaikkoja oli vielä tuolloin saatavilla kysyntään nähden majesteetillisen helposti ja runsaasti. Kun reittinsä luonnostelee lauttavuorot huomioiden, ei tarvitse jännittää, ehtiikö lauttaan. Silloin voi suunnitella ja varata myös jokaisen yöpymisen etukäteen. Nykyään vapaat huoneet kannattaa varmastikin tarkistaa etukäteen, sillä kysyntää piisaa.


Yhteydet ja aikataulut näkee osoitteesta Saaristolautat.fi erittäin kätevästä palvelusta, jonka Kyösti Ranto on koonnut auttamaan saaristoon suuntaavien matkojen suunnittelussa. Palvelu on täysin ohittamaton, sillä kaikki lautat ja yhteysalukset eivät kulje joka päivä.


Olemisen sietämätöntä keveyttä etsimässä

”Päivä 3. Puolivälin kaffit. Reissun parhaat hetket kohdillaan. Matkaa edessä ja takana yhtä paljon. Kaksi päivää Houtskarissa ja Iniössä; matkan ehdottomasti kivoimmat paikat.”

Turun saaristo oli minulle lapsuudesta etäisesti tuttu, olin käynyt samoissa maisemissa jo 1980-luvulla. Aiemmin olin tosin ollut yleensä autolla liikkeellä. Ja toki saariston taika vain paranee esimerkiksi veneillen. Autolla on hyvin helppo kulkea, mutta sillä paahtaa myös helposti oman onnensa ohi. Saariston helmet ovat usein piilossa auton ikkunasta katsovan silmiltä.


Pyörämatkailussa on jotain samanlaista kuin veneilyssä. Voi pysähtyä, kun haluaa ja reissuun lähtiessä on vain hyväntahtoisesti hyväksyttävä, että matkustaminen on paitsi verkkaista, myös nimenomaan koko homman ydin ja lähtemisen syy. Ajan kuluminen on osa elementtiä. Itse asiassa aikaa vievä matkanteko on mitä paras keino hidastaa hiekan valumista omassa tiimalasissaan – useimmitenhan se juoksee aivan liian nopeasti. Taakse jää olemisen ajoittainen kevyt sietämättömyys, pyörän selässä oleminen muuttuu selittämättömän kevyeksi.


Laukut pullollaankin hyvä pyörä tuntuu pidemmälläkin reissulla vaivattomalta polkea. Kotimaa tulee salakavalasti tutuksi, kun mieli alkaa askartelemaan yhä uusien kohteiden parissa, jonne suunnata seuraavaksi. Siihen ovat mitä parhaita varsinkin syrjäisät sivutiet ja valtateiden suuntaiset, mutta kapeammat ja usein hiekkapäällysteiset reitit. Ohi porhaltavat autot kannattaa suosiolla päästää menojaan ja valita sellaisia teitä, jotka ovat rauhallisia ja turvallisia ajaa.


Saaristossa lossin saapuessa rantaan autot usein kaahaavat täyttä höyryä matkaan ja pian sen jälkeen on edessä pitkä tovi, jonka aikana pyörällä liikkuva tietää, että takaa ei tule yleensä ketään. Se on pyörämatkailijan kuningashetki.


Kauneus, kohtuullisuus ja kestävyys kunniaan

”Päivä 4. Meren suloinen kauneus, voisiko sitä vangita jotenkin? Saariston taikahetket huipentuivat Norrskatan pikkusaarella aittamajoitukseen, johon kuului oma rantasauna. Tunnelman kruunasivat vanhat venevajat.”

Saariston karuun ja kauniiseen maisemaan kuuluvat erottamattomasti meri ja aurinko, lossit ja yhteisalukset, linnut, kiviset luodot, punaiset venevajat, tuore kala ja vielä jäljellä olevan kyläkaupan oma ruisleipä. Kotimaanmatkailu on helppoa, kätevää, turvallista ja ihmeellisen ihanaa, mutta vielä ennen pandemiaa se on silti ollut yllättävänkin aliarvostettua. Tämä on harmillista yrittäjien kannalta, mutta toisaalta sen ansiosta saaristossa liikkuminen pyörällä on tuntunut suorastaan ylenpalttisen hienolta, kun kaikki palvelut ovat olleet tarjolla ilman jonoja ja välttämätöntä tarvetta tehdä varauksia etukäteen.


Ympäristön kannalta pyörämatkailu on tukevasti kestävällä pohjalla. Toki saaristoon pääseminen edellyttää yleensä jonkinlaista kuljetusvälinettä ja alukset kulkevat polttomoottorilla vielä toistaiseksi. Perillä palaa kuitenkin ennen kaikkea kaloreita.



Paikallisia palveluita sopivin etäisyyksin


”Päivä 5. Kotia päin. Poljimme Korppoosta Paraisille reilussa neljässä tunnissa. Valtateiden sijaan suosimme hiljaisempia pikkuteitä. Paitsi että niillä on vähemmän mäkiä, myös maisemia on mukavampi katsella kuin pääteillä. Yhteensä pyöräilimme päivän aikana 82 kilometriä. Omat ennätyksemme!”

Kun matkantekoon tottuu, ylittää huomaamattaan itsensä. Alkuun pääsee kuitenkin lyhyinkin pyrähdyksin. Turusta Nauvoon on pyörällä 56 kilometriä, mutta matkan voi jakaa pätkiin, jos haluaa ottaa rennommin. Paraisille Turusta on vain 24 kilometriä ja maasto on erittäin kannustavaa myös ensikertalaiselle. Mäkiä on, mutta ylämäkeä seuraa aina alamäki.

Kauppoja matkan varrelta löytyy kiitettävästi niin Paraisilta, Nauvosta, Korppoosta, Houtskarista, Iniöstä kuin Livonsaaresta. Matkantekoa helpottaa suuresti, kun ei tarvitse kantaa mukanaan usean päivän edestä elintarvikkeita. Ravintoloita ja majoituspalveluita saaristossa on paljon, ja varsinkin majoitus kannattaa nykyaikana toki varata etukäteen, ellei ole seikkailua etsimässä.


Pyörämatkalla on lupa hemmotella itseään


Matkapuhelinten karttasovellukset ovat jo vuosikymmenen olleet niin luotettavia, että navigointi sujuu niiden avulla täysin ongelmitta. Jos tykkää paperikartoista, kaikin mokomin, mutta moni suunnistaa mieluummin puhelimen avulla. Sen etuina ovat erityisesti reaaliaikainen tieto omasta sijainnista sekä lähes kaikkien olemassaolevien palveluiden yhteystiedot ja aukioloajat.

Jos aikaa riittää, matkalle kannattaa varata kiireettömiä välipäiviä. Sellaiset päivät, jolloin ei mennä mihinkään palkitsevat ja palauttavat. Myös pyöräily saarissa vaikkapa majapaikan ja kaupan välillä ilman muita mukana olevia tavaroita tuntuu keskellä matkaa ihmeellisen ja arkisen helpolta.



Mitä maksaa viikko saaristossa?


"Päivä 6. Kotona! Reissu paketissa. Edestakainen pyörämatka Turusta Paraisten, Nauvon ja Korppoon kautta Houtskariin, Iniöön, Norrskatalle ja takaisin oli niin upea, ettei sitä voi sanoin tai valokuvin oikein kunnolla kuvailla. Se kannattaa kokea itse.”

Hintaa noin 300 kilometrin reissulle tuli noin euro per poljettu kilometri sisältäen edestakaiset bussikyydit Helsingistä Turkuun; lounaat saariston ravintoloissa neljänä päivänä sekä Turussa meno- ja paluupäivinä; monet itse keitetyt kaffet rantakallioilla; yhden majoituspaikan tarjoaman päivällisen ja neljä herkullista omatekoista illallista; lukemattomia välipaloja ja pikku herkkuja siellä täällä; kaksi yötä hulppeassa aamiaismajoituksessa; kaksi yötä teltassa mukavilla leirintäalueilla ja yhden yön aitassa omalla rantasaunalla varustettuna.


Juuri mikään ei ole yhtä huikeaa kuin kesäinen ja rauhallinen pyörämatka Suomen satumaisen kauniissa maisemissa. Hyviä hetkiä ja turvallista matkaa!


Kirjoittaja Martti Tulenheimo on Pyöräilykuntien verkoston erityisasiantuntija.


Lue lisää Saariston Rengastiestä heidän verkkosivuiltaan



81 katselukertaa