Längd
333 kmVaraktighet
4-6 daysHöjdmetrar
1842mHögsta punkten
200m% Oasfalterad
68 %% Stigar
0.5 %Svarighetsgrad
4% Körbar
100 %Vihreän kullan sorakierros on 333 km ja 4-6 päivän hiekkatiereitti pohjoisessa Keski-Suomessa. Se yhdistää luoteisen Järvi-Suomen kylät, palvelut, luontokohteet ja uimarannat vanhoja ja uusia hakkuuteitä pitkin. Reitti vierailee historiallisella Huopanan taimenkoskella, Salamajärven kansallispuistossa ja Kuivajärven vanhojen metsien suojelualueilla kontrastina muuten reitinvarrella näkyvälle metsäteollisuudelle.
Suomen ensimmäinen metsätalouden vientituote oli terva, jolla käsiteltiin laivat jo 1600-luvulta lähtien. Paperituotteiden ja sahatavaran tuotanto ja vienti Suomessa alkoivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella puutuotteet vastasivat lähes täysin Suomen viennistä. 2020-luvulla paperiteollisuuden rooli Suomen taloudelle on merkittävästi pienentynyt, mutta silti metsäteollisuuden tuotteet vastaavat edelleen jopa viidennestä koko viennin arvosta. Metsäteollisuuden sivutuotteena luonnontilaisten metsien määrä Suomessa on vähentynyt ja aarniometsiä on koko metsäalasta koko Suomessa vain noin viisi prosenttia ja Etelä-Suomessa vain muutama promille.
Metsäteollisuus on dilemma retkipyöräilijälle. Ilman metsäteollisuutta meillä ei olisi nykyistä satojen tuhansien kilometrien soratieverkostoa, mutta toisaalta yksi tärkeä syy pyörällä liikkumiseen on luontokokemukset. Vihreä kullan kierros kääntää kolikon molempia puolia toisaalta vierailemalla Salamajärven kansallispuiston ja Kuivajärven alueen luonnontilaisissa metsissä, mutta yhtä lailla kulkemalla laajojen hakkuualueiden halki.Reitti alkaa Viitasaarelta vuorotellen päällysteellä ja soratiellä kohti Huopanankoskea, jonka merkitys suomalaisen perhokalastuskulttuurin synnyssä ja kehittymisessä on iso. Kuohujen jälkeen reitti jatkuu Kivijärven kylään ja kohti Salamajärven kansallispuistoa, jossa on useita erinomaisia tauko- ja leiripaikkavaihtoehtoja sekä lähes perille asti pyöräillen saavutettava autio- ja vuokratupa. Salamajärven aarniometsien jälkeen saavutaan Kinnulan kylään ja ennen kaikkea Kinnulan Parlamenttiin, josta löytynee juttukavereita yksinäiselle pyörävaeltajalle. Ennen Reisjärven kylää reitti ohittaa Kuivajärven vanhojen metsien ja soiden suojelualueet, joissa on useita Metsähallituksen vuokratupia. Yksi tuvista on helposti saavutettavissa, mutta muut haastavamman polkuosuuden takana.
Kuivajärven alueelta reitti jatkuu Reisjärvelle ja siitä Haapajärvelle mukavia pienehköjä sorateitä pitkin. Haapajärvellä on reitin ainoa juna-asema ja siten Haapajärvi on kätevä vaihtoehtoinen lähtöpaikka Vihreän kullan sorakierrokselle. Haapajärveltä reitti jatkuu kohti lähtöpaikkaa Viitasaarta ensin pienempiä ja osittain hitaita metsäautoteitä pitkin, kunnes saavutaan suuremmille sorabaanoille ja sitten päällysteelle, jotka vievät suoraviivaisesti lähtöpisteeseen asti.
Tutustu reittiin ja suositeltuun etenemisrytmitykseen tarkemmin alla Reittiselostuksessa.
Photos: Timo Veijalainen
Photos: Timo Veijalainen
- Salamajärven kansallispuiston luonto laavut järven rannassa
- Huopanan koski ja kalahistoriallinen näyttely
- Pitkät meditatiiviset hiekkatiet
- Isohiekan hiekkaranta laavuineen ja keittokatoksineen
- Härkäahon kosken vesiputous
- Kuivajärven vanhojen metsien suojelualueet saunallisine varaustupineen
- 10 uimarantaa reitin varrella
- Sympaattisia majoitusvaihtoehtoja pienissä majataloissa tai vanhoilla maatiloilla
- Reitti on ajettavissa millä tahansa pyörällä, kunhan rengaskoko on minimissään 35 mm. Reitillä pinnanlaadut vaihtelevat sileästä melko karkeaankin, joten isommastakaan ilmatilasta ei ole välttämättä haittaa. Isompi rengas kelluu myös pehmeiden kohtien yli sujuvammin.
- Paras aika pyöräretkeilyyn eteläisellä Keski-Suomessa on yleensä toukokuun lopusta syyskuun loppuun. Päivälämpötilat ovat alku- ja loppukesästä 12-20 asteen luokkaa ja kesäkuukausina 15-25 asteen ikkunassa.
- Makuupussia valitessa on hyvä olettaa, että ainakin alku- ja loppukesästä yölämpötilat voivat laskea reilusti alle 10 asteenkin.
- Reitillä on vain digitaalinen reittiopastus, lue bikepacking.comin ohjeet ja vinkit onnistuneeseen reittinavigointiin täältä ja tästä.
- Pysy aina opastetulla reitillä ja pyri käyttämään vain reittikuvauksessa suositeltuja leiri- ja taukopaikkoja. Lisäksi seuraa Metsähallituksen Retkietikettiä ja Suomen Ladun Maastopyöräilijän etikettiä.
- Puhelinverkko kattaa koko reittialueen: avun soittaminen onnistuu aina numerosta 112 tai 112-sovelluksen kautta.
- Vesipisteet ovat reitillä usein kaukana toisistaan, joten varaa vedenkantokapasiteettia riittävästi erityisesti kesähelteillä. Vähintään kahden litran vedenkantokapasiteetti on suositeltava, eikä isommastakaan määrästä ole haittaa.
- Reitti on mahdollista pyöräillä ilman leiriytymisvarusteita reittimuistiinpanojen mukaisella päivävauhdilla, kun yöpymiset varaa ennakkoon.
- Majoituspalveluiden hinnat vaihtelevat edullisesta premiumiin, mutta yleensä majoituksissa on erinomainen hinta-laatu-suhde.
- Leirintä on sallittua ja maksutonta kaikilla karttaan merkityillä telttapaikoilla, ellei kyseessä ole maksullinen leirintäalue palveluineen. Osa maksullisista telttapaikoista on majoituspalvelun yhteydessä.
- Juomavettä ei yleensä ole saatavilla suositelluilla leiripaikoilla, joten kanna vesi yöksi leiripaikkaa edeltävältä vesipisteeltä. Vedenottopisteitä luonnossa reitillä ei juuri ole.
- Polttopuita ja huussi löytyvät vain joiltakin tauko- ja yöpaikoilta.
- AirBnB -majoitusvaihtoehtoja on reitin varrella, mutta vaihtelevasti.
- Ravintoloita, kahviloita ja kauppoja on reitillä säännöllisesti, mutta erityisesti taajamien ulkopuolella palvelujen aukioloajat voivat vaihdella kausittain paljon. Tarkasta palvelujen aukioloajat ennakkoon. Ravintolat, kahvilat ja kaupat ovat myös reitin tärkeimpiä vesipisteitä.
- Yleensä reitillä selviää juuri ja juuri kantamalla puolen päivän eväät ja kaksi litraa vettä. Tosin yöpymistä varten vettä tarvitsee todennäköisemmin kantaa enemmän ja helteisenä jaksona vettä voi kulua vesipisteiden välillä enemmänkin. Kolmen litran vedenkantokapasiteetilla juomaveden loppumisen riski on huomattavasti pienempi.
- Laavuilla ja kodilla tulee muistaa, että avotulen tekeminen on ehdottomasti kiellettyä metsäpalovaroituksen aikana. Tietoa alueellisista metsäpalovaroituksista täällä.
- Vettä ei yleensä ole saatavilla suositelluilla leiripaikoilla, joten kanna vesi yöksi leiripaikkaa edeltävältä vesipisteeltä.
- Hanavesi on Suomessa yleensä laadukasta ja juomakelpoista. Reitinvarren ravintolat, kahvilat, kioskit ja kaupat täyttävät pyöräilijöiden juomapulloja mielellään.
- Järviveden käyttäminen juoma- tai kokkausvetenä on myös mahdollista, mutta vain käsiteltynä.
- Reitti on osin helppoja sora- ja metsäteitä, mutta mukana on myös muita Lakeland by Cycle -reittejä enemmän karkeampaa ja pehmeämpää soraa, joka tekee etenemisestä ajoittain hidasta. Teknisempiä, maastopyöräilytaitoja vaativia polkuosuuksia ei reitillä kuitenkaan ole. Päällystetiet, hiekkatiet sekä metsätiet ja polut on eroteltu toisista kartalla värikoodein. Lue lisää reittikartan vaativuusluokittelusta täältä.
- Fyysisesti reitti reitin tekee haastavammaksi huonompikuntoiset hiekkatiet ja nousumetrejäkin kertyy sen verran, ettei reittiä voi tasaiseksi kutsua. Muihin Lakeland by Cycle -reitteihin verrattuna palvelutiheys on reitillä harvempi ja esimerkiksi ensimmäisenä ajopäivänä ei ruokapalveluita ole reitin varrella ollenkaan.
- Reittimuistiinpanojen mukaisella etenemisrytmillä eri päivien fyysinen kuormitus vaihtelee myös melko paljon, majoituspalveluiden sijainnin sanelemana. Päivittäiset nousumetrit vaihtelevat 450 metristä 1200 metriin. Teltan kanssa retkeily tuo etenemiseen joustavuutta ja päivät voi rytmittää tasaisemmin.
- Fyysiseltä haastavuudeltaan reitti saa jopa luokituksen 6/10 ja tekniseltä haastavuudeltaan 4/10.
- Retkeilyhaasteeltaan reitti on kokonaisuutena helpohko, vaikka palveluita onkin muita Lakeland by Cycle -reittejä vähemmän. Jos muilla reiteillä riittää puolen päivän ruokien kantaminen, niin tällä reitillä pärjää yhden päivän evästyksellä. Ainoana haasteena on riittävän vesimäärän kantaminen ja seuraavien palveluiden saavuttaminen veden saamista varten niiden aukioloaikana. Retkeilyhaasteena reitti saa 5/10.
- Reitti on ajettavissa molempiin suuntiin, eikä ajosuunta vaikuta reitin haastavuuteen. Reitin haastavuusluokitus kokonaisuudessaan on 6/10, eli fyysisestä haastavuudesta huolimatta reitti on kokonaisuutena vielä kohtalaisen helppo.
- Pyöräretkeily on usein sitä mukavampaa mitä kevyempi varustus on, joka pätee karkeampien tienpintojen vuoksi myös tällä reitillä. Bikepacking -laukut ovat aina kepeämpi ja aerodynaamisempi vaihtoehto perinteisille tavaratelineelle ja sivulaukuille, mutta millä tahansa varustuksella kyllä pärjää. Suositeltava rengaskoko on minimissään 40 mm ajoittaisten karkeamman soran ja pehmeiden kohtien vuoksi, mutta ideaali rengaskoko liikkuu luokassa 45-50 mm.
- Viitasaarelle on erinomaiset yhteydet linja-autolla, sillä se sijaitsee Valtatie 4 varressa.
- Vaihtoehtoinen aloituspaikka on Haapajärvellä, jonne pääsee kätevästi junalla. Pyöräpaikan varaaminen junaan on kuitenkin suositeltavaa reilusti ennakkoon, jos ei junan valinnassa ole joustavuutta.
- Linja-autoyhteys reitistön osasta toiseen toimii, mutta osa yhteyksistä on säännöllisempiä kuin toiset.
Päivä 1: Viitasaari - Piispalan Nuorisokeskus, 50 km ja 600 nousumetriä
Reitti alkaa Viitasaarelta päällystettä pitkin ensin kohti etelään ja sitten länteen Siniselle tielle. Sininen tie on vilkasliikenteinen tieosuus, joten reitti pyrkii välttelemään kyseisen tieosuuden käyttöä tien suuntaisesti kulkevia vanhoja tieuria sekä sorateitä hyödyntäen. Tiepohjat ovat osittain vanhalla asfalttipinnoitteella tai puhtaasti sorateitä.
Päivän kohokohta, Suomen perhokalastuskulttuurin kehto ja tunnettu taimenkoski, Huopanankoski, sijaitsee vajaat 20 km päivän lähtöpaikasta. Alueelta löytyy erinomainen kioski tauko- tai lounaspaikaksi. Samalla voi tutustua Huopanankosken historiaan kosken kiertävällä kulttuuripolulla.
Huopanankoskelta reitti jatkuu edelleen Sinisentien suuntaisesti, mutta etsien kulkuväyliä sen laidoilta. Vihreän kullan sorakierroksen eteläisin osuus koostuu katkonaisesti asfaltti -ja sorateistä. Vaikka eteläinen osa sisältää runsaammin asfalttia, niin ovat tiet pieniä ja rauhallisia.
Matka Viitasaarelta taittuu helppojen tieosuuksien ansiosta muita päiväetappeja kevyemmin. Piispalan nuorisokeskus toimii ensimmäisen päivän majoituskohteena. Ennen nuorisokeskusta reitti kulkee Kannonkosken taajaman kautta, josta löytyy kaksi kauppaa, huoltoaseman ravintola ja baari.
Alueen paras telttapaikka löytyy Isohiekan uimarannalta, joka on reilusti reitiltä pois Sinisen tien pohjoispuolella, mutta silti poikkeaman arvoinen, mikäli sen sijainti osuu leiripaikkatarpeeseen.
Päivä 2: Piispalan Nuorisokeskus - Koirasalmen Luontotupa (Salamajärven kansallispuisto), 58 km ja 1170 nousumetriä
Toinen päivä käynnistyy Piispalan nuorisokeskuksesta kohti pohjoista. Samalla myös soratien osuus kasvaa. Kivijärven taajamaan on vaihdellen sora- ja päällysteteitä, mutta kokonaisuudessaan mukavaa ajettavaa. Kivijärven taajamassa on kauppoja, ravintoloita ja muutama yöpaikkavaihtoehto.
Kivijärveltä reitti siirtyy syrjäisemmille sorateille ja jatkaa kohti pohjoista. Sorateiden pinnoissa on jälleen suurta vaihtelua, mutta isoa kivimursketta ei ole kuin paikoin. Muutoin pinnat muodostuvat pienemmästä murskeesta sekä jo tiivistyneestä sora-aineksesta. Vihreän kullan sorakierroksen suurimmat päiväkohtaiset nousumetrit osuvat tälle päivälle, joten eteneminen on verrattain hidasta.
Maisema muuttuu pikkuhiljaa erämaisemmaksi ja siihen on syynä Salamajärven kansallispuistoon saapuminen. Yöpaikkana toimii erinomaisesti Koirasalmen luontotupa, mutta myös Heikinlammen kotalaavulla on tilaa telttailijalle. Heikinlammella saa isolla todennäköisyydellä kosketuksen paikalliseen kulttuuriin sillä kohde on suosittu virkistyskalastuspaikka. Ilta voi helposti vierähtää nuotiolla istuen.
Päivä 3: Koirasalmen Luontotupa (Salamajärven kansallispuisto) - Kuivajärven luonnonsuojelualueet, 66 km ja 650 nousumetriä
Koirasalmesta reitti jatkuu suoraviivaisia sorateitä pitkin kohti Kinnulaa. Soratiet ovat osittain hienon kivimurskeen peittämiä ja kuivalla ilmalla auton ohittaessa nouseva sankka pölypilvi jää hetkeksi ilmaan. Reitti on alkumatkasta nousuvoittoista, mutta soratie on kuitenkin helppokulkuista ja rauhallista. Kinnulassa on hyvä täydentää juoma- ja ruokavarastot sekä vierailla Kinnulan parlamentissa. Paikalliset kyläparlamentin edustajat osaavat kertoa maailman menon.
Reitti jatkuu Kinnulasta 18 km asfalttitietä pitkin, jonka jälkeen päästään lähes koko loppumatkaksi pikkuteille. Kuivajärven alueella sijaitsee useita erillisiä luonnonsuojelualueita ja useita Metsähallituksen vuokratupia, jotka sijaitsevat kauniissa vanhassa korpimaisemassa. Jotkin tuvista on saavutettavissa helpommin ja jotkut ovat pidemmän pyörän työnnön päässä. Osassa vuokratuvista on myös sauna, joten polkupätkien aiheuttama lisähaaste lienee enemmän kuin vaivan arvoista.
Päivä 4: Kuivajärven luonnonsuojelualueet - Haapajärvi, 48 km ja 450 nousumetriä
Kuivajärven alueelta on reilu 15 km siirtymä Reisjärvelle, josta löytyy ruokakauppoja ja ravintoloita. Kesäpäivänä Reisjärven uimarannalla palvelee jäätelökioski, joten se toimii mainiona taukopaikkana. Reisjärveltä reitti jatkaa asfalttitietä pitkin, mutta muuttuu pian mukavaksi soratieksi. Siirtymä takaisin Haapajärvelle on helppoa soratietä. Päivän viimeisenä kohteena on Kalaskivi, joka on 8 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 29 metriä oleva siirtolohkare.
Päivä 5: Haapajärvi - Niemenharjun matkailukeskus (Pihtipudas), 83 km ja 840 nousumetriä
Ennen Haapajärveltä lähtemistä on vielä hyvä tarkistaa erityisesti juomapullojen ja ravinnon tilanne sillä seuraava kauppa sijaitsee vasta noin 45 km päässä eikä sitä ennen ole palveluita tarjolla ollenkaan.
Haapajärveltä poistutaan pyöräteitä pitkin kohti kauniita peltomaisemia. Haapajärven sillan ylityksen jälkeen reitti muuttuu pian leveäksi soratieksi ja ympärillä on maalaismaisemaa peltojen ja piharakennuksien muodossa. Toinen sillan ylitys odottaa jo kulman takana ja tällä kertaa tarjolla on Lemmensilta. Lemmensillalta voit bongailla rakkauden lukkoja sillan kaiteista.
Lemmensillan ylityksen jälkeen reitti jatkuu hyväkuntoisena leveänä soratienä Härkäahon koskelle. Koski on kaunis ja kuvan arvoinen. Koskelta ei jatketa soratietä eteenpäin, vaan käännytään alavirtaan pienemmälle uralle. Koskea myötäillen kulkee kaunis vihreä kärrytien pohja, jolla on hyvin ajettava polku. Upea lyhyt polkuosuus pitkähkön päivämatkan aluksi!
Polkuosuuden jälkeen ylitetään rautatie ja hetkittäisen vaihtelun soratien ja päällystetien välillä katkaisee lopulta siirtyminen syrjäisen soratien pariin. Aktiivinen metsätalous ilmenee tien pinnan vaihteluna, sillä tällä osuudella on hieman karkeampaakin kivimurskaa, tuttavallisemmin “tukkirekkasoraa” tai “kiuaskiveä”. Mitä isompi rengastus pyörästä löytyy sitä mukavampaa eteneminen tulee olemaan. Soratien kunto paranee onneksi lähempänä Muurasjärven taajamaa.
Mikäli retken tässä vaiheessa on herännyt kauppatarpeita, niin Muurasjärvellä palvelee viehättävä kyläkauppa Meijän Kauppa. Reitti ei kulje kaupan kautta, joten luvassa on lyhyt noin viiden kilometrin lisämatka, mikäli kauppaan mielii.
Reitti kääntyy ennen Muurasjärveä pienemmille sorateille ja maalaismaisemien keskelle. Noin 14 km loppumatka Pihtiputaalle kulkee päällysteteitä pitkin. Ennen Pihtipudasta voi poiketa vielä Heinäjoen laavulla ja käydä vaikka tehdä visiitin laavulta lähtevälle luontopolulle ilman pyörää.
Pihtiputaalla on runsaasti palveluita ja tarvittaessa löydät perustarvikkeita myös pyörään. Ruokakauppojen lisäksi taajamasta löytyy kahviloita ja ravintoloita. Ensimmäisen päivä reitti jatkuu vielä Pihtiputaalta hieman etelään missä sijaitsee Niemenharjun matkailukeskus.
Päivä 6: Niemenharjun matkailukeskus (Pihtipudas) - Hännilänsalmi Camping, 58 km ja 600 nousumetriä
Niemenharjun matkailukeskukselta reitti jatkuu viimeiseen ajopäivään kaunista harjumaisemassa kulkevaa päällystetietä pitkin. Päällystetie jatkuu vielä hetken aikaa paikoin vilkkaasti liikennöidyllä Viitasaarentiellä, kunnes reitti siirtyy kulkemaan soratielle reilu viideksi kilometriksi, jonka jälkeen ollaan taas muutama kilometri päätien reunassa.
Pihtiputaantieltä päästään vihdoin lopullisesti pois ja sorateille Löytänän itäpuolella. Soratie on hyväkuntoista pinnan vaihdellessa hiekan ja kovettuneen savipohjan välillä. Soratieosuuden varrella on tilava kaunis kota, joka palvelee tarvittaessa taukopaikkana. Kota sijaitsee kutakuinkin mäen päällä, joten lasku maalaismaisemissa kohti Viitasaarta on laskuvoittoista.
Viitasaaren keskustassa voi täydentää ehtyneitä juoma- ja ruokavarastoja. Taajamasta löytyy mukavasti palveluita ja Paniaisniemen laavu sekä Hiekan uimala toimivat mainioina taukopaikkoina. Ruokapaikkavaihtoehtoja on useita. Esimerkiksi vanhaan puukouluun perustettu Lyhty Viitasaari tai Ravintola Kontti ovat oikein mainioita vaihtoehtoja. Kontti ansaitsee ainakin erikoismaininnan.
Viitasaaren keskustasta on lyhyt matka pyöräteitä sekä Äänekoskentietä pitkin Hännilänsalmi Camping leirintäalueelle, ellei suunnitelmana ole hypätä heti pyörän kanssa bussiin kotia kohti.
Reitti alkaa Viitasaarelta päällystettä pitkin ensin kohti etelään ja sitten länteen Siniselle tielle. Sininen tie on vilkasliikenteinen tieosuus, joten reitti pyrkii välttelemään kyseisen tieosuuden käyttöä tien suuntaisesti kulkevia vanhoja tieuria sekä sorateitä hyödyntäen. Tiepohjat ovat osittain vanhalla asfalttipinnoitteella tai puhtaasti sorateitä.
Päivän kohokohta, Suomen perhokalastuskulttuurin kehto ja tunnettu taimenkoski, Huopanankoski, sijaitsee vajaat 20 km päivän lähtöpaikasta. Alueelta löytyy erinomainen kioski tauko- tai lounaspaikaksi. Samalla voi tutustua Huopanankosken historiaan kosken kiertävällä kulttuuripolulla.
Huopanankoskelta reitti jatkuu edelleen Sinisentien suuntaisesti, mutta etsien kulkuväyliä sen laidoilta. Vihreän kullan sorakierroksen eteläisin osuus koostuu katkonaisesti asfaltti -ja sorateistä. Vaikka eteläinen osa sisältää runsaammin asfalttia, niin ovat tiet pieniä ja rauhallisia.
Matka Viitasaarelta taittuu helppojen tieosuuksien ansiosta muita päiväetappeja kevyemmin. Piispalan nuorisokeskus toimii ensimmäisen päivän majoituskohteena. Ennen nuorisokeskusta reitti kulkee Kannonkosken taajaman kautta, josta löytyy kaksi kauppaa, huoltoaseman ravintola ja baari.
Alueen paras telttapaikka löytyy Isohiekan uimarannalta, joka on reilusti reitiltä pois Sinisen tien pohjoispuolella, mutta silti poikkeaman arvoinen, mikäli sen sijainti osuu leiripaikkatarpeeseen.
Päivä 2: Piispalan Nuorisokeskus - Koirasalmen Luontotupa (Salamajärven kansallispuisto), 58 km ja 1170 nousumetriä
Toinen päivä käynnistyy Piispalan nuorisokeskuksesta kohti pohjoista. Samalla myös soratien osuus kasvaa. Kivijärven taajamaan on vaihdellen sora- ja päällysteteitä, mutta kokonaisuudessaan mukavaa ajettavaa. Kivijärven taajamassa on kauppoja, ravintoloita ja muutama yöpaikkavaihtoehto.
Kivijärveltä reitti siirtyy syrjäisemmille sorateille ja jatkaa kohti pohjoista. Sorateiden pinnoissa on jälleen suurta vaihtelua, mutta isoa kivimursketta ei ole kuin paikoin. Muutoin pinnat muodostuvat pienemmästä murskeesta sekä jo tiivistyneestä sora-aineksesta. Vihreän kullan sorakierroksen suurimmat päiväkohtaiset nousumetrit osuvat tälle päivälle, joten eteneminen on verrattain hidasta.
Maisema muuttuu pikkuhiljaa erämaisemmaksi ja siihen on syynä Salamajärven kansallispuistoon saapuminen. Yöpaikkana toimii erinomaisesti Koirasalmen luontotupa, mutta myös Heikinlammen kotalaavulla on tilaa telttailijalle. Heikinlammella saa isolla todennäköisyydellä kosketuksen paikalliseen kulttuuriin sillä kohde on suosittu virkistyskalastuspaikka. Ilta voi helposti vierähtää nuotiolla istuen.
Päivä 3: Koirasalmen Luontotupa (Salamajärven kansallispuisto) - Kuivajärven luonnonsuojelualueet, 66 km ja 650 nousumetriä
Koirasalmesta reitti jatkuu suoraviivaisia sorateitä pitkin kohti Kinnulaa. Soratiet ovat osittain hienon kivimurskeen peittämiä ja kuivalla ilmalla auton ohittaessa nouseva sankka pölypilvi jää hetkeksi ilmaan. Reitti on alkumatkasta nousuvoittoista, mutta soratie on kuitenkin helppokulkuista ja rauhallista. Kinnulassa on hyvä täydentää juoma- ja ruokavarastot sekä vierailla Kinnulan parlamentissa. Paikalliset kyläparlamentin edustajat osaavat kertoa maailman menon.
Reitti jatkuu Kinnulasta 18 km asfalttitietä pitkin, jonka jälkeen päästään lähes koko loppumatkaksi pikkuteille. Kuivajärven alueella sijaitsee useita erillisiä luonnonsuojelualueita ja useita Metsähallituksen vuokratupia, jotka sijaitsevat kauniissa vanhassa korpimaisemassa. Jotkin tuvista on saavutettavissa helpommin ja jotkut ovat pidemmän pyörän työnnön päässä. Osassa vuokratuvista on myös sauna, joten polkupätkien aiheuttama lisähaaste lienee enemmän kuin vaivan arvoista.
Päivä 4: Kuivajärven luonnonsuojelualueet - Haapajärvi, 48 km ja 450 nousumetriä
Kuivajärven alueelta on reilu 15 km siirtymä Reisjärvelle, josta löytyy ruokakauppoja ja ravintoloita. Kesäpäivänä Reisjärven uimarannalla palvelee jäätelökioski, joten se toimii mainiona taukopaikkana. Reisjärveltä reitti jatkaa asfalttitietä pitkin, mutta muuttuu pian mukavaksi soratieksi. Siirtymä takaisin Haapajärvelle on helppoa soratietä. Päivän viimeisenä kohteena on Kalaskivi, joka on 8 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 29 metriä oleva siirtolohkare.
Päivä 5: Haapajärvi - Niemenharjun matkailukeskus (Pihtipudas), 83 km ja 840 nousumetriä
Ennen Haapajärveltä lähtemistä on vielä hyvä tarkistaa erityisesti juomapullojen ja ravinnon tilanne sillä seuraava kauppa sijaitsee vasta noin 45 km päässä eikä sitä ennen ole palveluita tarjolla ollenkaan.
Haapajärveltä poistutaan pyöräteitä pitkin kohti kauniita peltomaisemia. Haapajärven sillan ylityksen jälkeen reitti muuttuu pian leveäksi soratieksi ja ympärillä on maalaismaisemaa peltojen ja piharakennuksien muodossa. Toinen sillan ylitys odottaa jo kulman takana ja tällä kertaa tarjolla on Lemmensilta. Lemmensillalta voit bongailla rakkauden lukkoja sillan kaiteista.
Lemmensillan ylityksen jälkeen reitti jatkuu hyväkuntoisena leveänä soratienä Härkäahon koskelle. Koski on kaunis ja kuvan arvoinen. Koskelta ei jatketa soratietä eteenpäin, vaan käännytään alavirtaan pienemmälle uralle. Koskea myötäillen kulkee kaunis vihreä kärrytien pohja, jolla on hyvin ajettava polku. Upea lyhyt polkuosuus pitkähkön päivämatkan aluksi!
Polkuosuuden jälkeen ylitetään rautatie ja hetkittäisen vaihtelun soratien ja päällystetien välillä katkaisee lopulta siirtyminen syrjäisen soratien pariin. Aktiivinen metsätalous ilmenee tien pinnan vaihteluna, sillä tällä osuudella on hieman karkeampaakin kivimurskaa, tuttavallisemmin “tukkirekkasoraa” tai “kiuaskiveä”. Mitä isompi rengastus pyörästä löytyy sitä mukavampaa eteneminen tulee olemaan. Soratien kunto paranee onneksi lähempänä Muurasjärven taajamaa.
Mikäli retken tässä vaiheessa on herännyt kauppatarpeita, niin Muurasjärvellä palvelee viehättävä kyläkauppa Meijän Kauppa. Reitti ei kulje kaupan kautta, joten luvassa on lyhyt noin viiden kilometrin lisämatka, mikäli kauppaan mielii.
Reitti kääntyy ennen Muurasjärveä pienemmille sorateille ja maalaismaisemien keskelle. Noin 14 km loppumatka Pihtiputaalle kulkee päällysteteitä pitkin. Ennen Pihtipudasta voi poiketa vielä Heinäjoen laavulla ja käydä vaikka tehdä visiitin laavulta lähtevälle luontopolulle ilman pyörää.
Pihtiputaalla on runsaasti palveluita ja tarvittaessa löydät perustarvikkeita myös pyörään. Ruokakauppojen lisäksi taajamasta löytyy kahviloita ja ravintoloita. Ensimmäisen päivä reitti jatkuu vielä Pihtiputaalta hieman etelään missä sijaitsee Niemenharjun matkailukeskus.
Päivä 6: Niemenharjun matkailukeskus (Pihtipudas) - Hännilänsalmi Camping, 58 km ja 600 nousumetriä
Niemenharjun matkailukeskukselta reitti jatkuu viimeiseen ajopäivään kaunista harjumaisemassa kulkevaa päällystetietä pitkin. Päällystetie jatkuu vielä hetken aikaa paikoin vilkkaasti liikennöidyllä Viitasaarentiellä, kunnes reitti siirtyy kulkemaan soratielle reilu viideksi kilometriksi, jonka jälkeen ollaan taas muutama kilometri päätien reunassa.
Pihtiputaantieltä päästään vihdoin lopullisesti pois ja sorateille Löytänän itäpuolella. Soratie on hyväkuntoista pinnan vaihdellessa hiekan ja kovettuneen savipohjan välillä. Soratieosuuden varrella on tilava kaunis kota, joka palvelee tarvittaessa taukopaikkana. Kota sijaitsee kutakuinkin mäen päällä, joten lasku maalaismaisemissa kohti Viitasaarta on laskuvoittoista.
Viitasaaren keskustassa voi täydentää ehtyneitä juoma- ja ruokavarastoja. Taajamasta löytyy mukavasti palveluita ja Paniaisniemen laavu sekä Hiekan uimala toimivat mainioina taukopaikkoina. Ruokapaikkavaihtoehtoja on useita. Esimerkiksi vanhaan puukouluun perustettu Lyhty Viitasaari tai Ravintola Kontti ovat oikein mainioita vaihtoehtoja. Kontti ansaitsee ainakin erikoismaininnan.
Viitasaaren keskustasta on lyhyt matka pyöräteitä sekä Äänekoskentietä pitkin Hännilänsalmi Camping leirintäalueelle, ellei suunnitelmana ole hypätä heti pyörän kanssa bussiin kotia kohti.