Pituus
51 kmKesto
3-4 hoursNousumetrit
360mKorkein kohta
309m% Päällystämätön
66 %% Polkua
2 %Haastavuus
2% Ajettavissa
100 %Kitkan kierroksen kolmas osuus eroaa täysin kahdesta edellisestä ajopäivästä. Vaikka matkaa kertyy vain 51 kilometriä, eteneminen on selvästi hitaampaa kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Päivä alkaa vanhojen hakkuuteiden ja metsäautourien labyrintissä, jossa reitti mutkittelee kapeilla ja paikoin pehmeillä metsäteillä sekä metsäkoneurissa. Reitti vaihtuu jatkuvasti, ja juuri se tekee etenemisestä hauskaa: jokainen kilometri tuntuu erilaiselta kuin edellinen.
Hitaampi aloitus saa vastapainoa myöhemmin päällystetyllä Lohirannantiellä. Reitti poikkeaa vanhalla tukinsiirtolaitoksella – muistutuksena siitä, miten vahvasti metsätalous on muokannut seudun historiaa ja tiestöä. Pian tämän jälkeen siirrytään Livojärven äärelle, jota voi hyvällä syyllä pitää yhtenä Suomen kauneimmista järvistä: valkoiset hiekkarannat, kristallinkirkas vesi ja harjumaisemat tekevät alueesta poikkeuksellisen.
Osuuden kruunaa Livojärven retkeilyreitistö, joka yhdistää pieniä siltoja, paikoin juurakkoista polkua ja helppoja kangasuria suurelle järvenharjulle. Harjulle pääsyyn liittyy ainutlaatuinen yksityiskohta: lyhyt soutuveneylitys. Noin 15 kilometrin mittainen harjuosuus on ajoittain tekninen ja voi sisältää lyhyitä talutuskohtia, mutta kokonaisuutena se on yksi alueen elämyksellisimmistä pyöräilykokemuksista – hiekkaa, aarniometsää ja harjun päältä avautuvat näkymät sekä pohjoiseen että etelään järvenselälle. Etappi päättyy Livojärven Kotakahvilaan, tai jos menohaluja vielä riittää, voit jatkaa pyöräillen aina Posion kirkonkylälle asti.
Photos: Taneli Roininen
- Livojärven harju – yksi Suomen hienoimpia pyöräilyosuuksia
- Vanhat metsäautotiet ja uraverkosto: hidas mutta palkitseva “seikkailupätkä”
- Kellinniemen alue – pieni retkeilyparatiisi
- Reitti soveltuu mille tahansa pyörälle, johon mahtuu vähintään 50 mm leveä rengas. Kokenut saattaa pärjätä 45 mm rengasleveydelläkin, mutta ideaali rengaskoko on mieluummin jopa 50 mm tai leveämpi. Tällä reittiosuudella isompi rengas on usein mukavampi ja kantavampi pitkien metsäautotieosuuksien ja polkupätkien vuoksi.
- Soratiepyöräilykausi alkaa Posion korkeudella yleensä viimeistään kesäkuun alussa, kun soratiet ovat kovettuneet ja kuivuneet kevään kelirikkokauden jälkeen. Pyöräilykausi päättyy yleensä syyskuun loppupuolella, kun syksyn sateet alkavat ja lämpötilat menevät miinuksen puolelle. Ensilumi sataa Posiolle yleensä lokakuun alkupuolella, mutta nykyään vuosittainen vaihtelu on suurta. Gravel-pyöräily päivälenkkeinä sujuu yleensä mukavasti vaikka Lapin kuuluisa räkkä olisi pahakin, mutta jos haluat välttää pahimman ötökkäkauden, ajoita vierailusi alueella elokuun puolivälistä syyskuun loppuun.
- Reitillä on vain digitaalinen reittiopastus; reittiä ei ole merkitty maastoon. Navigointi tapahtuu GPS-laitteen, kuten kellon, älypuhelimen tai pyörätietokoneen avulla. Pysy aina opastetulla reitillä ja pyri käyttämään vain reittikuvauksessa suositeltuja leiri- ja taukopaikkoja.
- Puhelinverkko ei välttämättä kata koko reittialuetta: avun soittaminen onnistuu numerosta 112 tai 112-sovelluksen kautta, kun kenttää on saatavilla. Hätätilanteiden varalta on lisäksi suositeltavaa kantaa mukana ensiaputarvikkeet ja pyörän korjausvälineet. Lappilainen sää voi muuttua nopeasti, joten kerrospukeutuminen ja vedenpitävät varusteet ovat erittäin suositeltavia.
- Reitti toimii mainiona päiväretkenä, kun yöpymispaikka on Posion kirkonkylän tuntumassa. Lomakeskus Himmerki tarjoaa monipuolisesti majoitusvaihtoehtoja telttapaikasta pikkumökkiin ja hulppeisiin hirsihuviloihin.
- Reitti on ajettavissa myös leppoisana yön yli -retkenä hyödyntäen Kitkan Riisin majoituspalveluita, noin 72 kilometrin päässä reitin alkupisteestä. Tällöin toiselle ajopäivälle jää noin 35 ajokilometriä, joista suurin osa on liikenteetöntä asfalttia siirtymähenkisesti takaisin Posiolle.
- Reitillä ei ole ruoka- eikä vesipisteitä, joten kanna päiväksi kaikki tarvitsemasi.
- Reitti on suurelta osin melko hidasta poljettavaa. Alun labyrinttimäiset metsäautotiet eivät ole varsinaisesti teknistä ajettavaa, mutta eteneminen on silti hidasta.
- Livojärven retkeilyalueella on noin 2 km mittainen polkuosuus, joka saattaa osittain mennä pyörän taluttamiseksi. Onneksi osuus on niin kaunis, ettei se juuri haittaa. Nousua kertyy reitillä noin 510 metriä, mikä on melko tyypillinen nousumäärä Suomessa 50 kilometriä kohti.
- Kokonaisuutena reitti on keskivaativa, sillä eteneminen on hidasta ja mukana on myös lyhyitä polkuosuuksia – päivä tuntuu pidemmältä kuin kilometrien perusteella voisi olettaa.
- Pääsy reitin alkupisteeseen edellyttää kuljetuspalvelua. Paluu reitiltä takaisin Posion kirkonkylälle onnistuu vastaavasti joko kuljetuspalvelulla tai pyöräillen.
- Posiolle pääsee kätevimmin saapumalla ensin yö- tai päiväjunalla Rovaniemelle ja jatkamalla linja-autolla noin kahden tunnin matkan Posiolle. Helsinki–Rovaniemi-junia kulkee useita päivässä ja yleensä myös yksi yöjuna. Osa pyöräpaikoista on lomakautena ajoittain loppuunmyyty, mutta koska lähtöjä on useita päivässä, junalippua ei välttämättä tarvitse ostaa reilusti ennakkoon – ellei suunnitelmana ole saapuminen yöjunalla.
- Rovaniemi–Posio-linja-autoon mahtuu vain muutama pyörä kyytiin kerrallaan, mutta useimpiin vuoroihin pyöräpaikan ostaminen ennakkoon Matkahuollon sivuilta on mahdollista.
- Koska Posion gravel-reiteistä osa tarvitsee logistiikkapalveluja, on kesällä 2026 suunnitteilla uusi kuljetuspalvelu, joka hoitaa pyöräilijöiden logistiikkaa sekä mahdollisia evakuointeja reiteiltä. Kuljetuspalvelua hyödyntäen Riisitunturin kansallispuiston kierroksen voi päättää Korpihillalle.